<tabber> Pääsivu = Malline:CookieCandyCat
| Sammalklaanin alku | |
|---|---|
| |
| Kirjoittaja | CookieCandyCat |
| Päähahmo | Sammal, Pitkähammas |
| Tilanne | Keskeneräinen |
| Kronologia | |
| Edellinen | Pelon virtaus |
| Seuraava | Punatähden nousu |
Sammalklaanin alku on tarina, kuinka Sammalklaani sai alkunsa.
Tarinassa esiintyvät hahmot[]
Sammalklaani[]
Päällikkö:
Sammal: Tumman punertava kolli; entinen erakko
Varapäällikkö:
Pöllönsilmä: Harmaa kolli, jolla on valkoinen vatsa ja kirkkaan meripihkan väriset silmät; entinen erakko
Parantaja:
Revontuli: Musta kilpikonnakuvioinen naaras, jolla on oransseja läikkiä ja tumman sinertävät silmät; entinen kotikisu
Pennut:
Kupla: Valkoinen kollipentu
Pellava: Hyvin vaaleanharmaa kollipentu
Pisara: Valkoinen naaras, jolla on kilpikonnakuviointia sekä taivaansiniset silmät Muut hahmot
Pitkähammas: Tumma kolli, jolla on epätavallisen pitkät hampaat.
|-| Alkunäytös =
- Kolme kissan hahmoa kulkevat metsikössä. He eivät näytä klaanikissoilta, joten he ovat luultavasti erakkoja ja kotikisuja. He ovat astuneet suuren askeleen uuteen elämään. Hetken kuluttua he huomaavat epätasaista kalliota. Niistä pääsee juuri sopivasti kulkemaan ylös. Kaatunut puukin ympäröi pientä tyhjää sammalalustaa.
- "Tämä se on! Juuri sopiva paikka Sammalklaanille!" jonon etummainen kollikissa tokaisi. Hän kääntyi katsomaan kahteen toiseen kissaan. Naaras ja toinen kolli nyökkäsivät. He olivat samaa mieltä. Paikka oli heille kuin paratiisi, vaikka se ei ollut yhtä lämmin kuin vanha koti. He silti voisivat juoda suuren kiven vieressä olevasta lammikosta ja varmasti he löytäisisivät saalista. Kilpikonnakuvioinen naaras meni sammaleen peittämälle kalliolle ja polki tassujaan.
- "Ainakin täällä on paljon sammalta... Olen ihan puhki. En ole koskaan kävellyt näin paljon", naaras kävi makuulle ja kaksi muuta kissaa tekivät samoin. He käpertyivät vieretysten ja pörhistivät turkkejaan. Aurinko oli laskemassa ja heinikon pisarat heijastavat auringon valoa.
|-| Luku 1 =
Luku 1[]
- Aamu sarastaa ja päällikkö nousee ylös. Hän imee kehkoihinsa raikasta metsän tuoksua. Tältä siis tuntuu olla klaanikissa... ja klaanipäällikkö. Hän ei silti ollut tyytyväinen klaaninsa kokoon. Klaanissa oli tällä hetkellä vain kuusi jäsentä, mutta hän oli kiitollinen siitä, että Revontuli oli synnyttänyt kolme pentua. Sammal ei ollut saanut kutsuttua kun vaan kaksi kissaa. Hän oli kertonut kulkukissoille metsän klaaneista, mutta he eivät näyttäneet kiinnostuneilta. Sanoivat vaan klaanien olevan pelkkää pentujen satua. Onneksi Pöllönsilmä ja Revontuli olivat tulleet. Ilman heitä, häntä ehkä luultaisiin hulluksi, höperöksi kissaksi joka uskoi satuihin.
- Sammal ei kuitenkaan tiennyt miten oikeat klaanit toimivat, mutta oli kuullut, että klaanit jaetaan eri arvoihin. Tärkeimmät heistä olivat päällikkö, varapäällikkö sekä parantaja. Revontuli eikä Pöllönsilmä halunneet päälliköksi, joten he kehottivat Sammalta olemaan klaaninsa päällikkö. Tätä hän oli tahtonut ja sen hän sai. Klaanit olivat aina kiehtoneet häntä pennusta saakka kun hänen emonsa oli kertonut klaaneista.
- Sammal kulkee Sammalportaita ylös ja menee katsomaan klaanin pesiä. Hän näkee jo heränneen Revontulen joka pitää suussa yrttikasaa.
- "Hyvää huomenta Sammal", Revontuli mumisi yrttien takaa. Hän laski ne parantajanpesän varastoihin. Sammal hymyili ja tervehti myös. Hän jatkoi matkaansa ja näki pian uniset pennut. He ovat vielä hyvin pieniä, mutta ovat jo avanneet pienet nappisilmänsä.
- Puskat rupesivat rätisemään ja oksien takaa ilmestyi Pöllönsilmä. Hänellä on aina pöllön katse silmissään, joten ei ole ihme, että hänellä on tuollainen nimi.
- "Toin vähän ruokaa", Hän sanoi ja piteli iloisena suussaan oravaa.
|-| Luku 2 =
Luku 2[]
- Sinä päivänä ei oikeastaan tapahtunut mitään, tai ainakin niin he kuvittelivat. He saisivat kuitenkin suuren yllätyksen...
- Oli tullut ilta ja rupesi tulemaan hämärää. Aution Yöklaanin alueellaa kulkee pitkä ja lihaksikas kissan hahmo. Pian se haistaa jotain epätavallista. Kissoja! Ehkä he ovat yöklaanista... Ovatko he tulleet takaisin? Tämä kissa ehkä juonii jotain ilkeää. Ehkä hän haluaa kostaa siitä kuinka hänet häädettiin Yöklaanista.
- Tumma kissa seuraa hajua ja piloutuu puskaan kuullessaan pentujen iloista maukumista. Piiloutuminen ei kuitenkaan ollut kovinkaan tehokasta vaan se käänsi pentujen päät pensaaseen.
- "Minä saan sen! Osaan metsästää. Katso äiti!" Yksi pennuista, Pellava nimeltään töpötteli pensaan lähelle ja säikähti huomatessaan kiiluvan silmäparin.
- "Iik! Täällä on ilves!" Revontuli pörhisti karvojaan kuullessaan Pellavan huudon. Myös Sammal oli kuullut ja käveli Revontulen rinnalla. He paljastivat hampaat ja rupesivat sähisemään.
- "Kuka täällä kehtaa lymyillä? Tule esiin!" Päällikkö mourui vahvalla äänellään ja tumma kissa hyppäsi esiin ja sähisi Pellavalle.
- "Väisty Pellava! Kuka te olette ja miksi hyökäätte viattoman pennun kimppun?" Sammal huusi raivostuneena. Tumma kissa kompastui liukkaaseen sammaleeseen ja nousi nopeasti ylös nuolemaan tassujaan. Tumma kissa pörhisti turkkiaan pennuille, vaikka oli muutenkin suuri.
- "Tuo hiirenaivoinen pentu luuli minua ilvekseksi!" Pellava katsoi tassuihinsa kun suuri tumma kolli puhui hänestä ivallisella äänensävyllä. Pellava kuitenkin silti halusi puhua.
- "Entä, jos puhun sinusta hyvällä? Sinähän näytät melkein komealta ja hurjalta ilvekseltä!" Pellava innostui ja pian katsoi taas häpeissään tassujaan. Tumma kissa rauhoittui ja halusi piilottaa hymyään. Häntä ei yleensä näe tuollaisena. Pian Sammal ryhtyi puhumaan.
- "Mikä nimesi on ja miksi kuljet täällä päin metsää? Eihän täällä kuuluisi asua ketään." Tumma kissa naurahti ja katsoi päällikön silmiin.
|-| Luku 3 =
Luku 3[]
- "Minun nimeni on Pi-..." Silloin Pitkähammas tajusi, että jos hän kertoisi oikean nimensä, hän ehkä paljastuisi ja he luulisivat häntä verenhimoiseksi nimen perustella. Hehän eivät edes tunne minua... Miksi kertoisin oikean nimeni heille...
- "Nimeni on Pilkku... Pilkkukaiku" Hän ihmetteli mistä oli keksinyt noin tyhmän ja pelkurimaisen nimen. Pitkähammas, sinä olet ihan hiirenaivoinen!
- "Mukava tutustua Pilkkukaiku. Hetkinen... Oletko sinä klaanikissa? Oikea klaanikissa!" Sammal tajusi ja riemastui. Pitkähammas eli Pilkkukaiku nyökkäsi ja levitti kasvoilleen väkisin tehdyn hymyn.
- "Mutta jos saan kysyä, niin mistä tuo sinun nimesi tulee?" Pitkähammas vaikeentui kulleensa tuon kysymyksen. Hän yritti keksiä järkevää tekosyytä.
- "Emoni nimesi minut yhden... urhean kissan mukaan." Pitkähammas oli tehnyt yhden virheen keksiessään nimeään: Hänellä ei ollut yhtään pilkkua turkissaan.
- "Ahaa... Mutta mikäs sinut tänne päin tuo, Pilkkukaiku?" Päällikkö kysyi ja Revontulen pennut rohkistuivat ja temmelsivät Pitkähampaan eteen kuuntelemaan. He odottavat, että kuulisivat tarinan.
- "Haistoin teidän hajun... Asun... tai siis kiertelen täällä lähellä, koska klaanini on täällä... lähellä", Vai että sillä lailla, Pitkähammas... Ei sinulla enää ole kotia. Pitkähammasta hermostutti, sillä klaani näköjään oli valmis kuuntelemaan tarinaa ja haluaisivat tietää klaaneista. Pitkähammas tietenkin tiesi paljon klaaneista, mutta ei oikeastaan välitä soturilaista. Vihaan sääntöjä. Pitkähammas rupesi selittämään ja kertomaan tarinoita ja sääntöjä klaaneista, välillä hänen täytyi selventää joitakin kohtia kun Sammalklaanin kissat eivät ymmärtäneet.
- "On hienoa kuulla jotain uutta klaaneista! Odotan riemulla, että tulet auttamaan meitä ja ehkä kouluttamaan pentuja." Sammal sanoi ylpeänä. Hän ei ollut osannut odottaa tälläistä päivää ja näytti pursuavan kysymyksiä ja riemua klaaninsa puolesta.
|-| Luku 4 =
Luku 4[]
- Sammalklaanin kissat toivottivat Pitkähampaan eli Pilkkukaiun klaanin ilomielin tapahtuneen jälkeen. Pennutkin olivat iloisia ja Pellava oli pahoitellut tekemäänsä. Aurinko oli laskemassa kuusien taakse ja loi punertavan keltaista valoa.
- "Kaunis ilta tulossa... Tämän takia lähdinkin. Näkisin upeat maisemat ja en viettäisi koko päivää sisällä syömässä kuivia nappuloita." Revontuli kehräsi ja kietoi häntänsä pentujensa ympärille. Pitkähammas katsoi kauempaa vierestä ja oli samaa mieltä. Pitkähammas ei tiennyt paljon kaksijalkojen ruuasta, mutta joku kertoi hänelle, että ne näyttivät ihan jäniksen jätöksiltä. Kuvottavaa... Pitkähammas totesi ja murahti hiljaisesti.
- "Hei Pilkkukaiku! Voisitko kertoa meille siitä kun olit klaanissa? Missä klaanit edes ovat? Missä klaanissa olit?" Pennuilta tuli suusta monta kysymystä eikä Pitkähammas edes kuullut kaikkia. He puhuivat yhtä aikaa. Revontuli katsoi lempeästi Pitkähampaaseen. Hän luottaa minuun.
- "Hyvä on pikku karvapallot. Kerron teille yhden tarinan... vaikka yhdestä päälliköstä." Pennut kuuntelivat tarkasti ja haavelivat siitä, että heistä voisi tulla suuria sotureita niin kuin Pitkähampaasta.
- Seuraavana päivänä Pitkähammas tarkkaili Revontulen puuhia parantajan pesässä. Hänellä ei ollut ketään hoidettavana ja hän vain järjesteli yrttivarastojaan.
- "Sinä olet siis parantaja ja kuningatar?"
- "Kuningatar?... Niin, minulla on pentuja, mutta klaanilla täytyy olla parantaja ja minä olin se joka tunnistaa kasvit hyvin. Tykkäsin aina haistella puutarhan yrttejä Kaksijalkalassa." Revontuli hymähti ja suuntasi katseena Pitkähampaaseen.
- "Ihmettelin vain... Kuka on muuten pentujesi isä?" Revontuli pudisti päätään.
- "Yksi kolli vain. Ei häntä kiinnosta minun pentuni." Pitkähammas tunsi myötätuntoa ja katsoi Revontulen pentuja ylhäältä pentutarhasta.
- "Eivät he oikeastaan häntä tarvitse. Meillä on Sammal ja Pöllönsilmä." Revontuli hymähti ja katsoi pentujaan.
|-| Luku 5 =
Luku 5[]
- Pari kuuta oli kulunut ja Pitkähammas oli jäänyt Sammalklaaniin auttamaan pientä klaania. Kissat olivat tavanneet vanhan erakkonaaraan, Mustikan. Mustikka on viisas siniharmaa naaras, joka auttaa nyt Revontulta ja on hänen sijaisenaan sen aikaa kun Revontuli hoitaa pentujaan. Revontulen pennuista tulisi pian kuun päästä oppilaita.
- Pitkähammas oli metsästämässä Pöllönsilmän kanssa. Pitkähammas oli kyyristynyt maahan ja jäi hetkeksi katselemaan kuinka Pöllönsilmä tarkkaili lintua joka oli oksalla. Pöllönsilmä katseli tarkasti ja hyppäsi. Lintu ehti pakoon.
- "Linnut ovat vaikeaa saalista." Pitkähammas sanoi
- "Niin..." Pöllönsilmä käänsi päätään Pitkähampaan suuntaan ja nolostui kun tiesi Pitkähampaan nähneen.
- Pöllönsilmä lähti toiseen suuntaan etsimään saalista, mutta Pitkähammas jäi paikalleen. Hän haistoi kissan hajun, tarkalleen Vuoriklaanin kissan. Vuoriklaani on täällä ihan lähellä ja Sammalklaani teki tänne leirinsä? Varmasti syntyy rajaongelma tulevaisuudessa... Pitkähammas jätti rajamerkin Sammalklaanille Vuoriklaanin hajun päälle. Mokomat Vuoriklaanin kissat, minulle ei ryppyillä.
- "Pilkkukaiku? Mihin jäit?" se oli Pöllönsilmä. Pitkähammas katsoi taivasta ja näki tummia pilviä.
- "Taitaa ruveta tihkuttamaan. Parasta palata leiriin pian ellei löydy enää tuoresaalista." Pöllönsilmä piteli suussaan jänistä ja hyppelehti Pitkähampaan luo.
- "Hienosti tehty! Tuosta klaani saa paljon ruokaa kun meitä on niin vähän"
- "Oikeastaan Revontuli saa kohta pentuja..."
- "Pentuja?...Taas?" Pöllönsilmä laski päätään nolostuneena. Pitkähammas ei välittänyt pennuista sen kummemmin. Kuplasta, Pellavasta ja Pisarasta oli tulleet oppilaat lähiaikoina. Nykyään heitä kutsutaan nimillä Kuplatassu, Pellavatassu ja Pisaratassu. Pitkähammas sai oppilaakseen Pellavatassun ja se oli hänen ensimmäinen oppilas. Rupesi tihkuttamaan ja he palasivat leiriin. Pöllönsilmä laski kanin kuivaan kohtaan.