Joitakin klaanikissoja[]
Sammalklaani:
Päällikkö: Huurretähti
varapäällikkö: Pörrötäplä
parantaja: Sumuviiksi
Soturit:
Ruskaraita, Hopeatassun mestari
Aamukukka, Punatassun mestari
Koivuhäntä, Hohdetassun mestari
Lehtiviima, Sinitassun mestari
Mansikkalehti
Leijonaturkki
Särkihohde, Harmaatassun mestari
Kanervakorva
oppilaat:
Hopeatassu
Harmaatassu
Hohdetassu
Sinitassu
Punatassu
Kuningattaret:
Lehväkorva, Närhipennun ja Loikkapennun emo
Klaaninvanhimmat:
Taivaankajo
Pilvilehvä
Esinäytös[]
Harmaa naaras asteli metsäpolulla. Yhtäkkiä hän pysähtyi säpsähtäen. Polulle oli ilmestynyt hohtava kissa. "Kuka sinä olet?" Nuori naaras kysyi kynnet esillä. Tuntematon kissa katsoi rauhoittavasti nuorta kissaa."Olen Perhosloikka, Sammalklaanin muinainen parantaja." Kissa maukui. "Elin silloin, kun emosikaan ei ollut syntynyt." Hopeatassu veti kynnet takaisin sisälle ja mulkaisi vanhaa parantajaa. "Mutta mitä sinä haluat minulta?" Perhosloikka istahti alas. "Silloin, kun minä vielä elin sain synkän ennustuksen" Perhosloikka maukaisi. "Jompikumpi sisaruksistasi tekee vielä tuhon klaaneille, ja sinun on pysäytettävä se." Yhtäkkiä Perhosloikka oli poissa ja Hopeatassu seisoi yksin polulla.
Luku 1.[]
Hopeatassu, Hohdetassu ja Harmaatassu seisoivat harjoituskuopalla mestareidensa kanssa. "Tehdään pariharjoitusta. Hohdetassu hyökkää Hopeatassun ja Harmaatassun päälle, ja he puolustautuvat yhdessä." Särkihohde sanoi. "Kynnet piilossa." Naaras lisäsi. Hopeatassu tassutteli aukion keskelle Harmaatassun kanssa. Sisarukset kääntyivät kohti Hohdetassua, joka valmistautui hyökkäykseen. Valkoinen naaras lähti juoksemaan kohti pentuetovereitaan. Hän läpsäytti Harmaatassua poskelle, ennen kuin kolli ehti edes säpsähtää ja veti Hopeatassulta jalat alta. Särkihohde, Ruskaraita ja Koivuhäntä räpäyttelivät silmiään hämmästyneinä. "Sehän oli upeaa!" Ruskaraita kehräsi. Särkihohde nyökkäsi. "Koivuhäntä, miten olet opettanut Hohdetassulle tuollaisia liikkeitä?" Naaras kysyi silmät uteliasuudesta tuikkien. "En tiedä itsekään." Koivuhäntä sanoi hämmentyneenä. Hopeatassu mulkaisi siskoaan. "Se sattui." Harmaa naaras valitti kovaan ääneen. Koivuhäntä katsoi Hohdetassua vihaisesti. "Oliko sinulla kynnet esillä?" Koivuhäntä kysyi ja Ruskaraita tuli Hopeatassun ja Harmaatassun luo. "Ei tietenkään." Hohdetassu naukui katse maassa. Valkoinen naaras katseli sisaruksiian, kuin sanoisi anteeksi. "Noniin, Harmaatassu ja Hopeatassu harjoitelkaa yhdessä etukäpäläsivallusta." Ruskaraita sanoi. "Harmaatassu hyökkää ja Hopeatassu puolustautuu." Harmaatassu yritti sivaltaa Hopeatassun poskea, mutta Hopeatassu väisti ja sivalsi Harmaatassun poskea, kynnet sisällä. "Hyvä! Hohdetassu hyökkää ja Hopeatassu puolustautuu." Särkihohde sanoi. Hopeatassu valmistautui puolustaumaan, mutta yhtäkkiä jäykistyi. "Minä kuulen jotain!" Hopeatassu kirkaisi. "Et vaan halua taistella minua vastaan. Tuo on vain hämäystä" Hohdetassu sanoi ylimielisesti. "Ei kun ihan oikeasti." Hopeatassu sanoi ja lähti juoksemaan leiriä kohti. Ruskaraita, Särkihohde, Koivuhäntä ja oppilaat lähtivät perään. Kun he lähestyivät leiriä, he kuulivat taistelun rääkäisyjä. "Minä kuulin tämän" Hopeatassu sanoi ja juoksi leiriin. Iso Kukkaklaanin kolli läimäytti Hopeatassua korvalle. Hopeatassu vinkaisi, mutta teki etukäpäläsivalluksen kollin poskeen. Hän tunsi kuinka iho repesi ja veri roiskahti tämän tassulle. Kolli murahti ja lähti ulisten pois. Äkkiä pentutarhalta kuului pieni vinkaisu. Hopeatassu vilkaisi pentutarhalle ja näki Punapennun. Kolli roikkui isomman kukkaklaanilaisen suusta. Mansikkalehti huusi kauhuissaan ja piti Sinipentua aloillaan. Hopeatassun silmät levisivät kauhusta ja hän lähti juoksemaan kohti Punapentua, ja vierasta kollia. Hopeatassu sivalsi kollin jalkaa kynnet esillä, ja kolli tiputti murahtaen pennun. Ruskaraita syöksyi päin kollia ja kissat kierivät maassa rääkyen. Hopeatassu nappasi Punapennun maasta ja vei Mansikkalehdelle. Sumuviiksi kipitti nopeasti pienen kollin luo. "Kiitos paljon! Pelastit pentuni!" Mansikkalehti naukui. "Jokainen olisi tehnyt saman". Hopeatassu naukaisi hämmentyneenä. "Perääntykää!" Kultatähti huusi. Kukkaklaanilaiset pakenivat leiristä päällikkönsä johdolla.
Luku 2[]
Punatassu leikki Hopeatassun kanssa aukiolla. Mansikkalehti katseli pentuaan, joka oli kuu sitten nimetty oppilaaksi. "Hopeatassu! Lähdetään Kuukivelle!" Ruskaraita naukaisi ja tuli oppilaansa luokse. Punatassu ja Hopeatassu lopettivat leikin ja katsoivat Ruskaraitaa. "Pääsemmekö Sinitassun kanssa mukaan?" Nuori oppilas kysyi. Ruskaraita vilkaisi Aamukukkaa, joka söi hiirtä tuoresaaliskasalla. "Kysykää Aamukukalta ja Lehtiviimalta, mutta minulle käy." Punatassu juoksi heti mestarinsa luokse, ja Sinitassu kipitti perään. Hetken aikaa Hopeatassu näki kuinka he juttelivat ja sitten Punatassu ja Sinitassu ja heidän mestarinsa tulivat takaisin. "Lähdetäänkö?" Kysyi Lehtiviima. Ruskaraita nyökkäsi ja kissat lähtivät parantajanpesälle. Sumuviiksi antoi heille matkarohdot käärittyinä lehteen. Kissat söivät yrtit irvistellen. Kuukivelle päästyään kissat lähtivät Emonsuuta eteenpäin. Oli todella pimeää ja Hopeatassu haparoi eteenpäin. "Tänne päin!" Huusi Ruskaraita, joka asteli tottuneesti pimeässä luolassa eteenpäin. Yhtäkkiä he olivat hohtavan kiven luona.